LA-CRYSHAL

La-Cryshal1.jpg?1474430854

 

La-Cryshal asteli päättäväisesti kapeaa polkua pitkin ja hyräili jotain laulua - oliko se hänen keksimänsä vai oliko hän kuullut sen joskus? Hän oli ajatellut tuota samaa asiaa satoja kertoja. Hänen mieleensä ryöpsähti säveliä ja sointuja, mutta hän ei koskaan tiennyt mistä ne tulivat hänen mieleensä.

Metsä ympärillä tuntui hiljaiselta ja painostavalta. La-Cryshaliin se ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään. Metsä oli aina sellainen - se tuntui haluavan pitää kutsumattomat vieraat poissa sisästään.

La-Cryshalin tumma kaapu laahasi maassa ja sen aiheuttama kahina kuulosti kohtuuttoman äänekkäältä hiljaisessa metsässä. La-Cryshal näytti olevan aivan yksin metsässä, mutta hän tiesi totuuden. Luultavasti kymmenet silmät seurasivat hänen kulkuaan. Suurin osa häntä seuraavista olennoista oli vaarallisia, mutta ei hänelle. Jokainen metsässä asuva tiesi kuka La-Cryshal oli, jokainen näistä olennoista tiesi hänen kuuluvan metsään yhtä paljon kuin hekin, joten hän oli kohde, johon ainoakaan peto ei koskenut. Se oli kirjoittamaton sääntö metsän petojen keskuudessa - vaikka La-Cryshal ei sitä itse tiedostanutkaan.

Jokainen metsän pedoista oli jollain tavalla erikoinen. Harva oli koskaan niitä edes nähnyt, moni oli tosin kuullut niiden ääniä. Nämä pedot olivat osa Synkkämetsää. Se oli niiden reviiri. Missään muualla niitä ei ollut.

Oli myös muita syitä miksi ne olivat erilaisia verrattuna muihin ympäröivän maailman eläimiin. Jumalat olivat luoneet ne ensimmäisinä ja niistä oli tullut jokseenkin muotopuolia jumalten kokeilujen seurauksena. Ne olivat pelottavia ja lähes kuolemattomia. Ennen kuin jumalat löysivät kokeilujensa seurauksena muotin haluamilleen maailman eläimille - susille, hevosille, karhuille, puumille ja ties mille - tekivät he karhuliskoja, tiikerisusia, hevoslintuja ja lukuisia muita. Ne olivat ensimmäisiä eläimiä maailmassa ja luultavasti viimeisiä.

Suurin osa näistä epämuotoisista eläimistä oli tuhottu jo syntymänsä jälkeen - tuhansia vuosia aikaisemmin - mutta jumalat olivat säälistä jättäneet eloon pienen joukon näitä petoja. Ne saalistivat metsään tunkeutuvia ja pelottelivat pelkillä äänillään muita elollisia olentoja. Ne olivat jo kauan aikaa sitten irrottautuneet jumalten kahleista ja ne olivat jumalten vallan ulottumattomissa. Ne olivat vanhoja ja niissä oli voimaa, jota löytyi harvasta elollisesta. Jumalat pitivät niitä silmällä vaivihkaa, mutta eivät puuttuneet niiden tekemisiin - ehkä he pitivät ne hengissä muistuttaakseen itseään ja toisiaan teoistaan.

 


MISS PIGGYN KOMMENTIT:

La-Cryshal on päähenkilö fantasiatyyppisessä tarinassani, jonka olen kirjoittanut joskus 2000-luvun alkuvuosina. Olen näköjään nimennyt tarinan erittäin mahtipontisesti "La-Cryshal -- Sielu vailla kohtaloa".

Tarina on jäänyt kesken. Löysin kirjotettuna 11 lyhyttä lukua, joista yksi on tämä edellä oleva katkelma. En erityisemmin muista mikä tämän tarinan lopullinen juoni oli, mutta niistä luvuista jotka luin tätä bloggausta varten, ymmärsin että tarinan maailmassa on useita eri jumalia, jotka eivät enää kovinkaan paljon osallistuneet ihmisten elämään. Jokaisella ihmisellä oli syntymästään lähtien jonkinlainen Kohtalo, jota pystyi valintojensa kautta muokkaamaan. Sitten oli joitakin harvoja ihmisiä, jotka syntyivät ilman Kohtaloa.