Unohdin mainita edellisessä bloggauksessani muutamia oleellisia asioita, joten ajattelin kirjoittaa vielä toisen osan liittyen lukemiseen.

Kouluaikoina olin keskinkertainen englannin kielessä, enkä varsinaisesti ollut kovinkaan innokas opiskelija. Innostuin oikeastaan vasta 2000-luvun alussa englannin kielestä kun innostuin fanifiktionista. Luin pääosin vain englanninkielistä materiaalia, koska fanifiktion lukeminen suomeksi tuntui jotenkin niin... tökeröltä. Oikeastaan tällä hetkellä luen todella vähän suomenkielistä kirjallisuutta.

Tämä oli johdatusta siihen, että suurin osa tarinoista/kirjoista, joita tulen käymään täällä läpi on englanninkielisiä, enkä todennäköisesti edes jaksa selvittää löytyisikö niitä suomennettuina versioina.

Toinen asia, jonka unohdin mainita aikaisemmin, on ne Kolmiokirjan hömppäromantiikkatarinat, joita voi ostaa lähikaupasta (=Timantti ja Lääkäri). Hävettää myöntää että sorruin lukemaan niitä tässä vuosi, pari takaperin. Löysin pari lempikirjailijaani kirjoittajien joukosta ja yritin aina vilkuilla kaupassa uusinta novellia irtonumerona ja ostin, jos kirjoittaja oli joku noista suosikeistani. Ongelmana oli se, että lähikauppani ilmeisesti tilasi Kolmiokirjan kirjasia niin vähän, että niitä ei enää ollut jäljellä kun menin niitä ostamaan. Kirosin asiaa aina kun näin sattui. En viitsinyt alkaa tilaamaan novelleja, vaan jätin sitten asian sikseen. En olekaan lukenut nyt Kolmiokirjoja vähän aikaan.

Ihmettelin silloin ja ihmettelen edelleenkin miksi Kolmiokirja ei ole alkanut viedä vanhoja, ilmestyneitä novellejaan sähköiseen muotoon ja myydä niitä vaikka nettisivuillaan vähän halvempaan hintaan, mutta kustannuksiltaan edullisemmasti. Saisivat näin myytyä aikaisemminkin ilmestyneitä numeroitaan ja saisivat uusia ostajia niistä, jotka eivät tällä hetkellä halua kuluttaa rahojaan irtonumeroiden ostamiseen tai jatkuviin tilauksiin. On varmaan myös niitä, jotka häpeävät ostaa irtonumeroita kaupasta. Jopa minä voisin olla halukas ostamaan muutaman novellin, jos ne saisi näppärästi ladattua vaikka tabletille. Lukisin sitten vaikka syksyn pimeinä hetkinä lämpimässä sängyssä kun hömppä-nyyhky-ällö-siirappihammasta alkaisi pakottaa. Kuka tekisi vetoomuksen että saataisiin suomalaista hömppäkirjallisuutta sähköiseen muotoon?