Onko kenenkään muun ongelmana keskeneräiset asiat? Kuten olette huomanneet bloggaamistani tarinoiden katkelmista, kirjoittamisen aiheeni vaihtelevat laidasta laitaan. Mielikuvitukseni voi syytää ideoita jatkuvalla syötöllä, mutta ongelmana on niiden loppuun saattaminen. En osaa oikein keskittyä yhteen asiaan ja aivoni saattavat keksiä ideoita ideoiden perään.

Mielikuvitukseni on ehkä ollut yksi suurimmista rikkauksista, jonka olen koskaan saanut, mutta rajansa kaikella. Olisin kaivannut välillä pitkäjänteisyyttä ja vieläkin nopeampia sormia, jotta olisin ehtinyt kirjoittaa kaiken ylös ennen kuin aivoni alkoivat muodostaa uusia ideoita.

Joskus 2000-luvun puolessa välissä aloitin ensimmäisen pitkän työsuhteeni. Sen jälkeen alkoi alamäki... Jostain syystä aloittamani työ muutti minua, enkä edes tiedä miten tai miksi. En vain yksinkertaisesti pystynyt enää keksimään uusia ideoita samalla lailla ja keskittyminenkin oli vielä hankalampaa kuin aikaisemmin.

Olen oikeastaan vasta tänä syksynä pitkästä aikaa huomannut kuinka ikävä minulla on ollut kirjoittamista. Jos olisin jaksanut kirjoittaa samaan tahtiin kuin 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, tähän päivään saakka minulla olisi todennäköisesti useita satoja aloitettuja (tai jopa lukuisia lopetettujakin) tarinoita.

Nyt kun olen lukenut omia aloitettuja tarinoitani, monia en edes muista ja ihmettelen mitä olen ajatellut kirjoittamishetkellä. Jotkut tarinoiden juonista on sellaisia että muistan ne edelleenkin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Joistakin tarinoista olen ylpeä, toiset hävettävät...

Olen aina kirjoittanut lähinnä omaksi ilokseni. Toisinaan olen kaivannut tovereita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia, ehkä kehitellä jotain yhteistä...

Silloin vielä 15 vuotta (tai edes 10 vuotta) sitten ei ollut niin aktiivisia sähköisiä foorumeita kuten tänä päivänä. Ihmiset ovat blogeissa, Youtubessa, Twitterissä, Facebookissa, Instagrammissa ja ties missä. Voit helposti laittaa omia juttujasi esille ja saat nopeasti palautetta, saat jopa uusia ideoita palautteiden kautta. Pitkän luovan tauon jälkeen en ole oikein vielä osannut tuoda itseäni esille noissa lukuisissa edellä mainituissa sosiaalisen median foorumeissa (poislukien tämä blogini). En ole oikeastaan edes löytänyt vielä sellaista paikkaa, jossa voisin vaihtaa ajatuksia samanhenkisten ihmisten kanssa. Uskaltaisinko edes hypätä niin rohkeasti vaihtamaan ajatuksia...? Olenko ainoa ihminen maailmassa, joka ei oikein osaa (uskalla?) esitellä omia tekeleitään rohkeasti, koska pelkään minkälaista palautetta saan? Tämä blogi on jo pieni edistysaskel eteenpäin, mutta edelleenkin mietin jokaista bloggaustani ja ajattelin "Onko tämä nyt varmasti jotain sellaista, jonka haluan laittaa esille?"