ALEXIA CAMBELL

Alexia1.jpg?1474555862


Istun kahvilan terassilla ja vilkuilen ympärilleni. Mereltä päin virtaava kylmä viima värisyttää sekä minua että muita sanfranciscolaisia. Tai ehkä tuo värinä on vain omaa vainoharhaisuuttani.  Olen liian kauan elänyt epävarmaa elämääni ja tehnyt työtäni, joka ei voi muuttaa ketään muuksi kuin äärimmäisen varovaiseksi - tai useimmiten vainoharhaiseksi. Nyt tietenkin mietit mitä teen työkseni. Olen palkkamurhaaja, usko tai älä. Tai no, epävirallisesti olen jäänyt eläkkeelle. Hmm, tai oikeastaan olen karkumatkalla.


Vielä kuusi kuukautta sitten tein työtäni niin kuin pomoni käskivät minun tehdä ja kuinka minut oli koulutettu tekemään lapsuudestani saakka. Minulla oli poikaystävä ja joukko luotettavia ystäviä, jotka tekivät samaa työtä kuin minä. He tiesivät mitä kävin elämässäni läpi. He olivat minulle perhe. Kaksi kuukautta myöhemmin menetin kaiken. Poikaystäväni oli kuollut. Muutamat ystävistäni samaten. Minä ja loput ryhmästäni kuin orpoja. Pelkäsimme mitä tulisi tapahtumaan. Olisimmeko me seuraavat uhrit? Emme jääneet odottamaan. Lähdimme kaikki teillemme, enkä ole nähnyt ketään perheestäni kolmeen kuukauteen.


Mieleni ja ruumiini on levoton. En tiedä mitä tekisin. Kolme kuukautta olen vain siirtynyt paikasta toiseen ja vilkuillut olkani ylitse. Tiedän etten voi jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Ystävieni kuolemien syyt ja tekijät ovat vielä hämärän peitossa. Poikaystäväni Jason Carter katosi operaation aikana kuusi kuukautta sitten. Ainoat todisteet hänen oletetusta kuolemastaan, jotka hän jätti jälkeensä, oli suuret määrät verta operaatiota varten vuokraamassaan autossa. Tuo kaikki veri oli peräisin hänestä. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.


Vajosin syvään masennukseen Jasonin kuoleman jälkeen. Halusin epätoivoisesti vastauksia. Halusin kostoa. Halusin tehdä jotain, mutta en pystynyt kun en tiennyt mistä aloittaa.


Pomoni lisäsi työmäärääni tuplasti huomattuaan kuinka Jasonin kuolema minuun vaikutti. Hän tiesi tasan tarkkaan että halusin vain selvittää mitä Jasonille tapahtui, mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa toivoani saada vapaata kostoa varten. Pomoni, Marshall Vincent, on ollut kuin isäni vuosien ajan, mutta tuolla hetkellä vihasin häntä. En ymmärtänyt miksi hän ei antanut minun vajota epätoivooni.


Tuolla kaikella ei kuitenkaan ollut enää merkitystä kun Alfa-asemallamme tapahtui räjähdys. Alfa-asema on Chicagossa sijaitseva tukikohtamme. Se on toiminut kotinamme jo kymmenen vuoden ajan. Mutta ei enää… Alfa on käynyt pieneksi ja vanhanaikaiseksi jo aikoja sitten. Aloimme siirtää tukikohtaamme vähitellen uuteen Beta-asemaan New Yorkiin, kun Alfassa sattui räjähdys. Suurin osa Lohikäärmeistä – minä mukaan lukien - oli siirtämässä kalustoa New Yorkiin ja olimme palaamassa takaisiin Alfaan, kun saimme tietää räjähdyksestä.


Kun saavuimme Chicagoon, Alfa oli palanut maantasalle ja neljä Lohikäärmettä oli kuollut – Marshall Vincent ja kolme agenttia. Me elossa olevat agentit tiesimme ettemme olisi turvassa – emme niiltä, jotka tuhosivat Alfa-aseman tai niiltä, jotka tutkisivat tukikohtamme ja löytäisivät aseemme ja koulutusmateriaalimme. Emme myöskään voineet olla varmoja oliko Beta-asema paljastanut. Päätimme yksimielisesti lähteä omille teillemme ja odottaa savun hälvenemistä. En tiedä missä muut ovat, enkä tiedä sitäkään mitä mieltä muut elossa olevat pomomme pitävät agenttiensa katoamisesta….


Toivon että näen ystäväni vielä jonain päivänä…


Viime aikoina olen miettinyt hyvin paljon mitä meille oikein tapahtui. Missä muut ovat? Olen huolissani. Miksen olisi… He ovat olleet perheeni jo yli viidentoista vuoden ajan. Ilman heitä olen hieman hukassa…


Olen tehnyt palkkamurhia jo neljäntoista vuoden iästä saakka. Olen asunut itsenäisesti viikkojakin ulkomailla, ilman perhettäni. Mutta olen aina saanut heihin yhteyden halutessani. Tämä yksinäisyys alkaa vähitellen syödä sisintäni. Olen aina ollut erittäin sosiaalinen ihminen. Ympärilläni on ollut aina ystäviä, ja mitä minulla nyt on? Ei mitään. Kaipaan Mustien Lohikäärmeiden luomaa rakennetta, kuria, perhettä… Vaikka kaipaankin Jasonia, hän ei kuitenkaan ole ollut koskaan ensimmäinen prioriteetti elämässäni. Hän oli poikaystäväni – ensimmäinen sellainen – mutta se oli vain jotain sellaista mitä kuvittelin kaikkien muidenkin nuorten haluavan ja tarvitsevan. Halusin edes kerran elämässäni kokeilla olevani tavallinen nuori.


En tiedä mitä kuvittelin saavuttavani seurustelemalla Jasonin kanssa, mutta se oli… mukavaa. En ehkä rakastanut Jasonia tavalla, jonka hän olisi ansainnut – hän oli pikemminkin hyvä ystävä – mutta en voi jättää hänen kuolemaansa kostamatta.


Tunnen kuitenkin syyllisyyttä. Juuri ennen hänen kuolemaansa – muutamaa päivää aikaisemmin – olin pohtinut pitäisikö meidän vain yksinkertaisesti vain lopettaa suhteemme.  En tuntenut sellaista suurta rakkautta kuin olin kuvitellut seurustelun jossain vaiheessa tuovan. Hän oli vain mukavaa seuraa ja helliä suudelmia. En tiedä mitä Jason ajatteli tilanteestamme. Hän ei koskaan puhunut tunteistaan, mutta tunsin useasti kuinka mustasukkainen ja omistava hän oli. Välillämme oli monesti vihaisia yhteydenottoja, koska hän epäili minun silmäilevän muita miehiä. Hän ei pitänyt siitä kuinka hyvissä väleissä olin Damianin ja Draken kanssa. Yritin aina selittää heidän olevan vain hyviä ystäviäni, kuten he olivat myös hänelle. Mutta todellisuudessa tiesin, ettei Jason pitänyt Damianista tai Drakesta. Hän piikitteli heitä heidän epäonnistuttuaan, hän taisteli verisesti harjoitusotteluissa jos jompikumpi oli häntä vastassa. Hän ei pitänyt siitä että Vincent yritti saada minua katkaisemaan suhteemme.


Ja nyt Jason on kuollut… Ja minä mietin enemmänkin Damiania ja Drakea. Pelkään heidän puolestaan, etenkin Draken. Drake on… Hän on useimmiten ailahtelevainen ja raaka ilman lääkitystään. Sisällä tukikohdassamme hän oli ystävien ympäröimänä ja valvonnan alla, joten hän käyttäytyi suhteellisen selväjärkisesti, mutta nyt… Yksin jossain tuolla ulkona… Pelkään hänen puolestaan, en halua hänen menettävän sieluaan täysin. Kunpa Damian olisi hänen mukanaan, hän pystyisi pitämään Draken kurissa.




MISS PIGGYN KOMMENTIT:

Tämän tarinan juoni on huomattavasti erilaisempi kuin aikaisemmin esittelemäni tarinan alut. Tämä tarina on yksi niistä, johon olen tehnyt aika lailla taustatyötä, enkä sitten jaksanutkaan kirjoittaa sitä alkua pidemmälle. Tarinan nimi on "Mustat Lohikäärmeet". Se on nimi puolisotilaalliselle ryhmälle, joka koostuu lähinnä teineistä ja nuorista aikuisista, jotka on koulutettu lapsuudestaan alkaen muutamien aikaisemmin armeijan palveluksessa olleiden henkilöiden toimesta tekemään rikolliseksi luokiteltavia toimia.

Se ei varsinaisesti käy ilmi edellä olevasta katkelmasta, mutta ryhmän nimi "Mustat Lohikäärmeet" tulee siitä, että jokaisella ryhmän jäsenellä on lohikäärmetatuointi.

Tarinaan ehdin kaikkiaan kirjoittaa muutaman luvun. Nyt kirjoittamani katkelma koostuu itseasiassa kahdesta luvusta. Jos vain aikaa olisi, jatkaisin mielelläni tämän tarinan kirjoittamista. Minulla on iso joukko henkilöitä listattuna taulukkoon perustietoineen, joten olisi oikeastaan helppo lähteä rakentamaan tarinaa eteenpäin.

Tämän tarinan päähenkilön ulkonäkö pohjautuu Adriana Limaan, joka on ehkä yksi suosikkihenkilöistäni kun pitää alkaa miettiä tarinoihini latinonaishahmoa.

Katkelmassa mainituilla Jasonilla, Vincentillä, Damianilla ja Drakella on myös omat ulkonäölliset esikuvansa. Tässä on tiedot keneen muut katkelmassa mainitut hahmot perustuvat.

JASON CARTER (eli Kerr Smith)

Jason1.jpg?1474559169

DAMIAN COOK (eli Karl Urban)

Damian1.jpg?1474559171

DRAKE CONRAD (eli Ryan Phillipe)

Drake1.jpg?1474559174

MARSHALL VINCENT (eli Tommy Lee Jones)

Marshall%20Vincent1.jpg?1474561764