Viime aikoina on paljon puhuttu FB-kirpputoreista. En halua nyt ottaa kantaa niiden paljon puhuttuihin sääntöihin ja älyttömiin lyhenteisiin (av, yv, jono jne.). Haluan puhua ihmisistä, jotka ostavat kirpputoreilta.

Minulla on kotona enemmän ja vähemmän krääsää, josta olen yrittänyt päästä eroon. Olen tehnyt inventaariota tavaroista, joista haluaisin päästä eroon ja olen tehnyt kaikenlaisia listoja mitä myyn ja millä hinnalla.

Keväällä myin aktiivisesti Huuto.netissä kaikenlaista pientää krääsää, josta pääsin eroon minimaalisella tuotolla. Nämä krääsät olivat sen verran pieniä (kortteja, magneetteja, heijastimia jne.) joten pystyin postittamaan ne kohtuullisilla toimituskuluilla.

Nyt olen tutustunut myös paikkakuntani FB-kirppariin isompien tuotteiden myymisen vuoksi; tuotteiden, jotka ostaja voisi hakea kotoani. Aluksi epäröin myymistä niissä kun tuntui niin vaivalloiselta sopia ostajan kanssa tapaamisajankohtaa ja sitten vielä kytätä kelloa milloin ostaja tulee. Omaa aikaani hukkui odotteluun turhan paljon... Mieluummin myin tavaroita tuttavilleni muita kanavia hyödyntäen.

No, kun en saanut enää tavaroita tungettua kavereille, oli pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja vaivautua tekemään myynti-ilmoituksia.

Tuotteita meni hyvin kaupaksi. Voittoa ei tule mutta huoneiston nurkat alkavat vähitellen vapautua.

Minulle ei ole tullut vastaani inhottavia, nipottavia, pilkunviilaaja-asiakkaita. Olen ilmeisesti säästynyt näiltä. Olen saanut kysymyksiä tuotteista, mutta ne ovat olleen asiallisia.

No... Nyt sitten tuli vastaan se ensimmäinen asiakas, joka ei tule sovittuun tapaamiseen. Ensiksi pitää mainita se, että tämä ostaja sanoi heti että ostaa tuotteen. Ilmoitti sitten yksityisviestillä että voi tulla tiettyyn kellonaikaan seuraavana päivänä ja kysyi olenko paikalla silloin. Vähän ajan päästä tuli sitten useita viestejä, jossa halusikin lisätietoja. Kaikkiin en osannut vastata mutta sovittiin että hän katsoo vielä tuotetta tarkemmin kun tulee käymään.

Odottelin asiakasta tulevaksi sovittuun aikaan. Lupasi soittaa ennen tuloa. Ei kuulunut, eikä näkynyt... Kyttäsin puhelinta ja pihaa pari tuntia. En jaksanut enää sitten seurata, vaan laitoin nukkumaan.

Aamulla herätessäni huomasin hänen laittaneen viestin myöhään illalla että oli unohtanut tapaamisen ja sopi uutta aikaa. Vastasin hänelle ja ilmoitin mikä ajankohta minulle sopii (rajasin ajankohdan niin tarkasti kuin pystyin ettei tulisi väärinymmärryksiä). Mitään ei taaskaan kuulunut mutta huomasin hänen lukeneen viestin. Odottelin koko päivän vastausviestiä. Mitään ei kuulunut, eikä näkynyt. Odottelin varmuuden ilmoittamaani aikaan puhelinta vahtien. Eipä kuulunut mitään.

Useamman tunnin päästä ilmoittamastani ajankohdasta sain viestin ettei hän ollut kerennyt vastaamaan. Olisiko siinä mennyt niin kohtuuttoman kauan, jos olisi laittanut pikaisesti viestin että aikataulu ei sovi hänelle ja olisi ilmoittanut oman ehdotuksen...

Huomenna uusi yritys... ja uudet tekosyyt? Pinna alkaa pikkuhiljaa kiristyä ja hermot menee...