CRIENNA

Crienna1.jpg?1474477615

Crienna vääntelehti hermostuneena lohikäärmeenluisella valtaistuimella. Hän pureskeli välillä kynsiään, välillä pieniä vaaleita lettejään. Hänen silmiensä ympärillä olivat tiukasta mietiskelystä kertovat rypyt.

Muut huoneessa olevat eivät uskaltaneet keskeyttää valtiattarensa mietiskelyä. He odottelivat jännittyneinä milloin kuningatar Crienna vihdoin kertoisi tahtonsa. Jokainen heistä toivoi sen ajankohdan olevan käsillä - mahdollisimman pian.

Joku hermostuneista odottelijoista huudahti pelokkaana suljetun valtaistuinsalin oven ryskyessä vihaisten ihmisten yrittäessä pyrkiä saliin. Muut seurasivat toverinsa esimerkkiä ja alkoivat hermostuneina huudella valtiatartaan kiirehtimään. Kaikki alkoi olla jo lähes sekasortoista, ei ollut enää tietoakaan sotilaallisesta järjestyksestä, joka yleensä vallitsi palatsin alueella - ja etenkin sen sisällä.

Kuningatar Crienna vilkaisi pelokkaita alaisiaan tuimasti ja nämä keskeyttivät äänekkäät valituksensa ja jatkoivat sitä hiljaisemmin. Ainoastaan kaksi heidän joukostaan seisoi ylväänä ja rauhallisena. Edes kuningattaren vihainen ilme ei saanut heidän katseitaan hermostumaan.

"Kuningattareni, meidän on tehtävä päätös", toinen - arpikasvoinen ja lihaksikkaampi - mies huomautti rauhallisesti.

"Minä tiedän, Lukas, minä tiedän", Crienna ärähti. Hän katui heti äänenpainoaan, mutta ei alkanut pyydellä anteeksi. Aikaa oli liian vähän. "Minä en todellakaan tiedä... Me olemme liian alakynnessä", Crienna huomautti turhautuneena. "Tämän ei pitänyt tapahtua näin. Joku pelaa likaista peliä."

Crienna nousi valtaistuimelta ja alkoi kävellä edestakaisin. Hänen kärpännahan reunustama sininen viittansa laahasi lattialla kuningattaren jäljessä. Samalla hetkellä salin ovet rysähtivät sisään ja valtaisa vihainen joukko ryntäsi sisään.

Crienna vilkaisi joukkoa vihaisena ja näytti viimein tehneensä päätöksensä. Oli se oikein tai väärin, hän oli viimein tehnyt sen. Se tulisi olemaan luultavasti hänen viimeisensä, mutta ainakin hän tiesi että maailma pelastuisi.

"Andator!" Crienna huusi vihaisena. Hän tuijotti korkean salin kattoon aivan kuin olisi ollut yksinään. Ei vihaisia ihmisiä, ei pelokkaita tovereita... "Minä kiroan sinut! Minä kiroan sinun petolliset kätyrisi! Minä kiroan kaikki, jotka edes ajattelevatkaan sinusta hyvää! Minä kiroan sinut ikuisiksi ajoiksi maanalaiseen selliin Granda´alaniin. Ainoastaan boarina-avain voi aukaista sellisi. Ja sitä ei kukaan löydä koskaan! Ei koskaan! Ja jos joskus tulee se päivä, minä olen palaava Kuolleiden Kartanosta sotilaineni ja tuhoavani Sinut! Minä tuhoan Sinut!"

Saliin hyökänneet ihmiset alkoivat kirkua hädissään. Heidän silmänsä sokeutuivat, äänensä katosi ja osa kaatui kuolleena maahan. "Andator, sinun takiasi olen joutunut tuhoamaan omaa kansaani! Olen joutunut käyttämään Kiellettyä Taitoa! Tulkoon se tuhoamaan Sinut!"

Crienna tunsi vapauttavan tunteen sisällään ja lähetti ajatuksensa vihollistaan vastaan. Hetkessä ilman täytti kauhea huuto ja vihan paine pyyhkäisi valtakunnan ylitse. Koko Ewenthorin valtakunnan ylle levisivät synkät myrskypilvet. Ne kirkuivat, ne huusivat. Sankka lumimyrsky piiskasi satojen peninkulmien laajuista aluetta. Sitten alkoi tärinä. Maa tärisi holtittomana. Se heilutti rakennuksia, se tuhosi metsää hehtaarien verran. Se jatkui minuuttien ajan.

Viimein se lakkasi. Aivan äkkiä. Oli hiljaista. Kuollutta. Ei ääniä, ei elämää.

Ewenthor ei ollut enää entisensä. Puita ei ollut enää pystyssä. Lumi peitti paksusti ympäristöä. Kaikki oli täydellisesti jäässä. Rakennukset olivat tuhoutuneet aivan pieniin osiin. Ainoastaan yksi oli ehjänä, Cranadath - kuninkaallinen palatsi. Ja sekin oli metrien paksuisessa jäässä.

Aikaisemmin Ewenthor oli ollut hedelmällinen tasanko, jota ympäröi kuiva aro, nyt Ewenthor oli enää murto-osa entisestä koostaan. Alue, joka oli täysin jäässä ja jota ympäröi meri. Suurin osa Ewenthorista oli vajonnut mereen, jota ei aikaisemmin ollut edes olemassa. Ei ollut myöskään enää olemassa yhteyttä mantereeseen - muuhun maailmaan.

 


 

MISS PIGGYN KOMMENTIT:

Tämäkin fantasiatyyppinen tarina on jäänyt lähes alkutekijöihinsä, joten en kovinkaan tarkkaan muista mihin tarinan juonen piti suuntautua. Tallentamistani tiedostoista löytyi 9 lukua tähän tarinaan. Tarinan nimi on "Menneisyyden aika". Bloggaamani katkelma on heti tarinan alusta. Loppuosa kirjoittamastani tarinasta paneutuu 3000 vuotta myöhempiin tapahtumiin, joiden pääosassa on kolme nuorukaista, jotka lähtevät kylästään pakoon velvollisuuksia ja odotuksia. Tarinan aikana he eivät vielä ehdi Cranadathiin (kuninkaalliseen palatsiin), mutta sinne heidän tiensä vie...

Päiväysten perusteella sanoisin että tämän tarinan pätkän olen kirjoittanut 2001-2002.