Suklaakortteja en ole aikaisemmin tehnyt, mutta olen ahkerasti googlannut malleja ja ideoita. Minua mietityttää kortin tekemisen vaikeus ja ajankäyttö. Netin bloggaukset ja kuvat suklaakortin tekemisestä antavat vaikutelman sen helppoudesta, mutta jotenkin vähän epäilen asiaa. Uskaltaisinko kokeilla tekemistä?
Tässä hienoja esimerkkejä, joita löysin googlaamalla:
(kuva: Mallu näpertää -blogi)
(kuva: Jaanuskan kotinurkka -blogi)
(kuva: Viipulan elämää -blogi)
]]>Tässä on aineet:
Tähän bloggaukseen mennessä en ole vielä saanut tehtyä koristeita loppuun, niistä puuttuu vielä nauhat ja muutamat yllätyskoristeet :).
Ajattelin kuitenkin mainostaa soodataikinaa, koska koristeiden tekeminen oli ainakin omasta mielestäni mukavaa. Koristeet ovat keveitä, kauniin valkoisia ja on mukavaa puuhastelua vaikka lapsen kanssa.
1) Aineet kuumennetaan kattilassa miedossa lämmössä. Seosta sekoitetaan koko ajan, niin kauan että se alkaa paksuuntua. Itselläni oli ongelmana se, etten tiennyt milloin taikina oli tarpeeksi paksua ja välillä panikoin että seos palaisi pohjaan. Onneksi kaikki sujui hyvin.
2) Kun taikina oli mielestäni sopivaa, siirsin sen kulhoon ja laittoin hetkeksi "jäähtymään" kostean liinan alle.
3) Sen jälkeen kun taikina oli hieman jäähtynyt, kaulin sen noin puolen sentin paksuiseksi taikinalevyksi.
4) Olen nähnyt soodakoristeita, joihin on tehty painaumia pitsiliinoilla tai kuviollisilla lautasilla. Itselläni ei ollut kumpiakaan, joten piti olla luova. Löysin onneksi kaapistani jouluisia leimasimia, joita en muuten ole käyttänyt. Painelin leimasimilla taikinaa vähän sinne ja tänne, jotta lähes koko taikina oli kuviollinen.
5) Koristeiden tekemisessä oli hyvänä apuna eri kokoiset ja näköiset piparimuotit. Olin lukenut jostain että pienistä muoteista ei saisi kunnollisia koristeita, mutta kokeilin niitäkin. Suurin osa muoteista oli halkaisijaltaan noin 3-10 cm. Ne olivat sopivan kokoisia kokeiluuni. Näillä muoteilla ja tämän kokoisella taikinalla taisin saada 12 kpl koristeita. Tein myös mehupillillä reiän, jotta koristeen voi laittaa roikkumaan nauhalla.
6) Kun koko taikina oli käytetty hyväksi, siirsin kuviot pellille leivinpaperin päälle. Taikinaa voi kuivattaa vuorokauden huoneenlämmössä tai uunissa 75 asteessa noin tunnin. Olin hätähousu näiden kanssa, joten tungin koristeet uuniin.
7) Kun koristeet olivat mielestäni tarpeeksi "paistuneet" uunissa, otin ne pois uunista ja annoin jäähtyä. Vaikkakin mielestäni ne eivät olleet edes kovinkaan lämpimiä uunista ulos tullessaan. :)
8) En ole oikeastaan vielä päässyt kunnolla viimeistelemään koristeita. Ajattelin laittaa niiden päälle hieman glitteriä ja jonkun hienon nauhan tai narun. Koska koristeiden reunat ja pohjat olivat kovettumisen jäljiltä hieman epätasaisia ja jopa teräviä, tasoitin niitä hiomapaperilla. Tulos vaikutti erittäin hyvältä. Tämän vuoksi taikinalevy on hyvä jättää vähän paksummaksi.
Tässä on mallikuva soodataikinakoristeista. Mallit löysin Pinterestistä.
Aiheeseen liittyviä hyviä suomenkielisiä juttuja löytyy mm.
- http://taikinainen.blogspot.fi/2013/12/joulukoristeita-soodasta.html
- http://pikkupioni.blogspot.fi/2014/12/8-soodataikina-koristeet.html
]]>Vähitellen tämä kaikki luova työ on alkanut stressata. Onko minun pakko tehdä koko ajan jotain vai voinko ottaa hetken aikaa rennosti ja tekemättä mitään? Voiko käsiteöiden ja askartelujen lopputulos kärsiä kun stressaan niiden tekemisen vuoksi?
]]>Isänpäivä ei ole oikeastaan koskaan ollut askartelun kärjessä, joten yleensä en ole tehnyt muita isänpäiväkortteja kuin omalle isälleni (kun hän oli vielä kanssamme).
"Varastin" röyhkeästi Pinterestistä idean tehdä Teräsmies-kortin. En ehtinyt kuvaamaan tekemiäni kortteja, mutta omien korttieni pohjana oli tämä kuva:
Omiin kortteihini laitoin sisälle vain Teräsmies-logon siniselle kartongille. Mitään tekstejä en laittanut niihin kortteihin, jotka myin kavereilleni. Kaikki kortit eivät olleet aivan samanlaisia, vaan "paidan" sininen vaihteli erisävyisenä ja "takin" värit olivat harmaita, mustia, sinisiä ja ruskeita. Kahta samanlaista korttia en tehnyt.
Kamut olivat tyytyväisiä kortteihin, mutta onneksi niitä ei enää tarvitse tehdä enempää. Olen korviani myöten täynnä isänpäivää...
]]>Olen pitkin syksyä tehnyt pikkuhiljaa perinteisiä joulukortteja ja tuikkukortteja. Kun aloin jo tuntea olevani valmiina niiden kanssa, väliin tuli isänpäiväaskartelua. En ollut ajatellut tekeväni isänpäiväkortteja, mutta kun niitä tilattiin minulta, niin pitihän niitä tehdä. Kun pari muutakin kamua huomasi tekemäni kortit, tuli tilauksia lisää. Nyt oli pakko laittaa stoppi isänpäiväkorttien tekemiselle; kun sain valmiiksi 20. kortin, alkoi tuntua että pää räjähtää, joten niiden on pakko riittää ainakin tämän vuoden hätään.
Olen raahannut askartelutarvikkeita olohuoneeseen koska television ääressä on mukava askarrella TV-sarjan tai elokuvan katselun lomassa. Nyt kun olen yrittänyt tehdä joulukkortteja, tuikkukortteja ja isänpäiväkortteja samaan aikaan, on olohuone kuin kaatopaikka kun kaikki tarvikkeet ovat levällään. Aloittaminen tuntuu simppeliltä: viet olohuoneeseen muutaman kartongin tai korttipohjan, pari pulloa kimalleliimaa, koristeita ja tarroja. Kohta olohuone on täynnä paperikkoja, parikymmentä pulloa kimalleliimaa, paperiliimaa, tusina eriväristä korttipohjapakettia, kuviopaperinjämiä, roskia... ja ties mitä.
Ja sitten kun askartelukausi on ohitse ja huokaiset helpotuksesta, kohta pitää alkaa tehdä jotain muuta askartelua... Tämä on loputon suo (tai musta-aukko).
]]>Omassa talvitakissani ei ole valmiita heijastimia (esim. heijastavia tuotemerkkejä tai nauhoja). Olen aikaisempina talvina yrittänyt pitää takissani roikkuvia heijastimia mutta pitkät nauhat jäävät monesti kiinni laukkuuni, eikä se ole heilunut halutulla tavalla. Olen myös käyttänyt avaimenperän tapaisia heijastimia takin vetoketjuissa ja laukussa. Todennäköisesti nämä avaimenperän tapaiset heijastimet eivät ole olleet aivan riittäviä mutta olen yrittänyt laittaa useampia heijastimia.
En ole aikaisemmin tehnyt itse heijastimia mutta nyt ihastuin netistä löytämiini malleihin tupsuheijastimista. Niitä voisi tehdä helposti kunhan olisi tarvittavat materiaalit.
Tässä on Kodin kuvalehdestä löytämäni esimerkki:
http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/silimankarkkia/tupsuheijastimia
Tämä Kodin kuvalehden bloggaus on aika uunituore ja esimerkki vaikuttaa sen verran simppeliltä ettää voisin itsekin kokeilla tätä. Tupsuheijastin on nätti ja sen voi laittaa laukkuun tai takkiin, eikä haittaa vaikka niitä on useampiakin.
En ehtinyt sen tarkemmin selvittää mistä kaikista paikoista voisin saada heijastinkangasta tai -nauhaa, mutta pikaisen silmäyksen perusteella ainakaan heijastinnauhan hinta ei ole mikään hirveän korkea esim. 10m tai 20m rullissa. Niillä saisi tehtyä aika monta heijastinta.
Myös "tupsuheijastin" tai "heijastintupsu" hakusanalla löytyi muitakin mielenkiintoisia malleja.
Eiku kokeilemaan!
]]>Onko minun edes pakko tuntea syyllisyyttä tällaisten asioiden vuoksi? Tunnen kuitenkin jonkinlaista ylpeyttä siitä, että olen saanut hoidettua pois alta rästiin jääneitä töitä. Olen myös ehtinyt kuvata tekemiäni joulukortteja, jotka ovat kohtapuoliin julkaisukelpoisia.
]]>Ihmisiä piirtelin mielelläni kuvista mallien perusteella. Liveihmisiä en oikein osannut piirtää.
Piirtäminen on ollut aikaisemmin intohimoni, mutta jossain vaiheessa se vain jäi jonnekin taka-alalle. En oikein tiedä mistä syystä. Oliko kyseessä paljon puhuttu "Real Life" vai mikä. En ole varmaan kymmeneen vuoteen piirtänyt mitään. Mutta nyt sekin on alkanut taas kiinnostaa.
En ole koskaan oikeastaan piirtänyt alastomia ihmismalleja, mutta se on oikeastaan alkanut viehättää minua. En tiedä osaisinko ihan piirtää livenä alaston malleja, mutta kuvasta voisin piirtää jotain alastonta :P
Tämä on taas yksi projekti lähitulevaisuuteen. Eli siihen päivään, jolloin ei ole ajankäytön ongelmia ja kaikki muut aloittamani ja keskeneräiset projektit on loppuunsuoritettu.
Toisaalta... mieleni saattaa vielä moneen kertaan muuttua ennen kuin edes oikeasti pääseen siihen vaiheeseen että minulla on aikaa alkaa piirrellä jotain... :)
]]>Onko kenelläkään tiedossa jotain kirjoittajaryhmää, jonne tällainen amatöörikin uskaltaisi liittyä, eikä tarvitsisi pelätä omien tuotoksiensa julkaisemista?
Entä sitten askartelu? Kuulun muutamaan suljettuun Facebook-ryhmään muissa asioissa ja pohdin löytyisikö askarteluun liittyvää hyvää ryhmää? Suljetut ryhmät on ihan OK, mutta itselläni on sellainen ongelma (luonteenvika?) että harvoin jaksan liittyä mihinkään suljettuun ryhmään, kun en tiedä minkälaisia asioita ryhmässä käydään läpi. Ja tuntuu jotenkin niin vaivalloiselta että pitää odottaa hyväksymistä ryhmään :)
Olen myös yrittänyt etsiä Vuodatuksesta hyviä blogeja, joita alkaisin seurata, mutta aika alkaa olla jo niin rajallinen etten jaksa etsiä minua kiinnostavia blogeja.
Jos joku tietää jonkun hyvän ryhmän tai blogin, heittäkää kommenttia tai viestiä.
Ajankäyttö on jo muutenkin tiukilta, joten miksipä en vielä venyttäisi aikaa hieman lisää :D
]]>Näin Facebookissa maininnan näistä nukeista, joten oli aivan pakko käydä vilkaisemassa mistä on kyse. Nämä nuket löytyivät tekijän omilta Tumblr-sivuilta: http://treechangedolls.tumblr.com/
Joku on hokannut tarpeen muokata tarjolla olevia nukkeja "luonnollisemmaksi". Itse en erityisemmin tykkää noista isohuulisista, meikatuista nukeista/Barbeista, koska ne näyttävät luonnottomilta ja antavat vääränlaisen kuvan naisihanteista. En kuitenkaan myöskään ala jeesustelemaan niitä vastaan, vaan jokainen perhe tekee oman valintansa minkälaisia nukkeja lapsilleen tarjoaa. Meillä jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin ja, jos joku haluaa ostaa noita Bratz-tyyppisiä nukkeja, siitä vaan.
Itselläni oli aika harvoja nukkeja tai Barbeja lapsuudessani, mutta ne jotka omistin, olivat perusnukkeja mitä 80-luvulla oli käytössä. Kyllä minäkin nukeilla leikkiessäni kuvittelin olevani aikuinen ja leikin kotia, jossa oli isä, äiti ja lapsi(a). Mielestäni sillä ei ole väliä näyttääkö nukke aikuiselta vai lapselta; lapsen oma mielikuvitus on niin rikas että he kyllä pystyvät niillä leikkimään "aikuistenkin" leikkejä, vaikka nukke ei näytäkään halvalta ja törröhuuliselta hutsulta.
Itselläni ei ole tallessa ainoatakaan omistamaani nukkea tai Barbia, joten itse en tällaisia luomuksia pysty tekemään. Tässä olisi ihanteellinen käsityökohde sellaiselle, joka jaksaa muuttaa prinsessat Tuhkimoiksi. Vink, vink: tässä olisi erittäin hyvä yhteinen projekti perheen vanhemmille ja lapselle. Ottakaa yksi nukke rohkeasti muokattavaksi ja suunnitelkaa lapsen kanssa yhdessä siitä aivan uudenlainen nukke.
]]>